Hymiöt ovat arkikäyttöön, kuten tuttavallisiin sähköposteihin ja tekstiviesteihin, kuuluvia ilmaisukeinoja, jotka eivät sovi työhakemuksiin tai ainekirjoituksiin. Huom. Tällaisista löydöistä on kertonut muutamakin äidinkielenopettaja viime vuonna – ja uutisen johdosta minä olin pudottaa silmäni ja korvani. Juttujen mukaan hymiöitä vilisee lukioaineissakin jopa niin runsaasti, että osalla nuorisosta voi olla vaikeuksia ilmaista itseään tyystin ilman niitä.

Jakelen silti mieluummin kehuja. Hymiöt eivät ole joka tilanteessa salonkikelpoisia, mutta arjen viestinnässä ne vasta pääsevätkin oikeuksiinsa. Vaikka hymiöt äkkiseltään tuntuvat hölmöiltä, ne ovat monesti tähdellisiä ja käyttökelpoisia. Huonosti toteutettu vihjailu (tai yksinkertainen lukija) saattaa olla este ironian toimimiselle, sillä päivittäisissä pikaviesteissä ei tunnetusti ole aikaa teroittaa jokaista ilmausta kaikkein terävimmäksi. Ylenmääräinen nokkeluus ja hymiöiden viljely menee kuitenkin liiallisuuksiin. Erilaisista välimerkeistä, kirjaimista, numeroista ja tarkkeista muodostettu puuro, etenkään toistuvana, ei kutkuta kenenkään mieltä.

Hymiöiden valloitus sanojen maailmassa jatkunee tästä huolimatta. Mihin suuntaan kieli kehittyy? Minä en sitä tiedä, sinä et sitä tiedä, eikä sitä tiedä kukaan muukaan. Kielen menneisyyttä voidaan tutkia ja siitä tehdä päätelmiä, mutta tulevaisuus on avoin ja arvoituksellinen.

~(_8(°) Tunnistatko hahmon?