Mikä on kielivirhe? Se on sellainen ilmaus, joka rikkoo ohjeita. Koska jokainen kielenmuutos on alkanut virheenä, voi päätellä, että virhe ei ole ainakaan ikuinen. On mahdotonta sanoa, missä alkaa korrekti tai epäkorrekti, sillä tyylilajeja ja tarkoituksia on lukemattomia. Ilmeisiä korrekteja tai epäkorrekteja tapauksia on helppo luetella, mutta välimaastoon jää harmaata aluetta, josta ei voi sanoa juuta eikä jaata.

Sana laki lienee mahdollinen kaikissa tyylilajeissa, samoin lause ”Risto soutaa venettä”. Sana utmmju ei ole missään mielessä suomea eikä myöskään lause ”Risto momje måqniok niiw”. Sen sijaan sana raivoraitis ja lause ”Risto on pidempi mitä Eero” jäävät harmaalle alueelle. Ovatko ne kielessä oikein vai väärin? Tällainen yksioikoisuus on hulluutta. Ne ovat korrekteja joissakin tyylilajeissa, toisissa epäkorrekteja.

Tieteen maailmassa on joidenkin vaikea hyväksyä tällaista sumeutta, koska se on niin sopimuksenvaraista ja hankalasti määriteltävää. Sellaista kieli joka tapauksessa on. Matematiikka perustuu luonnon faktoihin, mutta kieli on ihmisten välinen kameleonttimainen vuorovaikutusjärjestelmä.

Kielen muuttumisen vuoksi raivoraitis voi jonain päivänä edustaa normaalia, sävytöntä yleiskieltä. Sata vuotta sitten esimerkiksi kolari-sana oli huonoa suomea, mutta koska se oli kätevämpi kuin yhteentörmäys, se vei sinnikkäästi voiton. Eräänlaista evoluutiota sekin. Utmmjun pääseminen suomen kielen ilmaisuvarantoon vie pidemmän tovin.

Adjektiivien luonnehtiminen on yhtä lailla kinkkistä: kuka on rikas? Paljonko rahaa pitää olla, että on rikas? Ilmoita summa mieluusti euron tarkkuudella. Sen jälkeen minä kumoan summasi vertaamalla sitä Sierra Leonen palkkatasoon.