Nykyaikaisella tekstinkäsittelyohjelmalla kirjoittaminen on vaivatonta: ohjelma tunnistaa useimmat lyöntivirheet (esim. ylimääräiset tai puuttuvat kirjaimet) ja huomauttaa jopa subjektittomista lauseista.

Kaikki tämähän on silkkaa plussaa ammatikseen kirjoittavalle. Vaivattomuus kätkee kuitenkin ansan. Koska tekstinkäsittelyohjelma ei voi tunnistaa kaikkia mahdollisia sanoja ja sanayhdistelmiä, saati nimiä, se jättää kirjoittajalle vastuuta. Tästä johtuukin, että lehtijutussa, jossa aiemmin puhuttiin Afimzenovista (keksitty), puhutaan jäljempänä Afizenovista. Kameleonttimaisesti muuntautuva nimi ei ole harvinaisuus. Samasta nimestä tapaa joskus mitä moninaisimpiakin variantteja.

Eikö toimittaja ehdi tai jaksa tarkistaa? Sitähän kirjoittajaopinnoissa aina paukutetaan kalloihin. ”Lue tekstisi vielä kertaalleen läpi.” Erityistarkkailussa ovat juuri nimet sekä luvut. Etenkin numeroissa yksikin väärä silakka pilaa koko korillisen. Sitä paitsi leväperäisyys nimien kirjoittamisessa osoittaa väheksyntää jutussa mainittavaa henkilöä kohtaan. Tärkeissä uutisissa virheellinen nimi voi olla suoranainen loukkaus.

Onpa mukava lukea itseään koskeva lehtijuttu, missä nimi onkin kirjoitettu väärin. Jos toimittaja ei viitsi tarkistaa huolellisesti jutun henkilön tietoja, Marjasta voikin tulla Maria. Hankalimpia ovat tietysti sellaiset kuin Zyskowicz ja Schwarzenegger, mutta hekin ovat kuuluisia henkilöitä, joiden nimet täytyy osata eri lähteistä vahvistaa.