Kun puolalainen silmälääkäri L. L. Zamenhof kirjoitti ensimmäisen esperanton oppikirjan vuonna 1887, hän tuskin uskoi kehittäneensä maailman suurimman keinotekoisen kielen. Suomen Esperantoliiton varovaisen arvion mukaan miljoona ihmistä ymmärtää kirjoitettua esperantoa, ja Suomessa on jopa rekisteröity yksi äidinkielinen esperanton puhuja. Esperanton onkin tarkoitus toimia kansainvälisenä apukielenä, jotta kaikki eri kielten puhujat olisivat samalla viivalla.

Esperanto on kokonsa ansiosta saanut syntyperäisiä kielenpuhujia ainakin pari tuhatta.  Harrastajien määrä lasketaan miljoonina. Kielen yli sadan vuoden ajan kehittynyt ilmaisukyky vastaa miltei luonnollista kieltä, eikä keinotekoisista kielistä samaan pysty edes Star Trekin hengen mukainen klingonin kieli, vaikka siitä on painettu jopa sanakirjoja. Silti klingonin sanasto käsittää vain suppeahkon osan koko ihmiselämän kirjosta.

Esperanton kieliopissa on vaikutteita aina latinasta Aasian kiinaan ja Afrikan swahiliin saakka. Suomen tapaista esperantossa on ääntämisen mukainen kirjoitus. Sen sijaan poikkeuksia esperanton peruskieliopista et löydä. Sanasto tarjoaa ihailtavan helpon johtamisjärjestelmän. Esimerkiksi etuliite mal- muuttaa sanan sen vastakohdaksi. Bela on ’kaunis’, joten malbela on ’ruma’.

Olisipa suomen kielessäkin mokoma mal-, niin rumasta tulisi malkaunis ja surkeasta varmaankin mäletevä.