Joka toinen vuosi alkavat urheilutoimittajan puntit tutista. Koittaa  tiivis aika suomen kielen vaikeimmalle sanalle, ainakin jos on mielipidepalstoihin uskominen. Käynnistyvät olympialaiset. Sanan sopimattomuus suomalaisen suuhun piilee siinä, että suomalainen on aina ollut mukavuudenhaluinen.

Kun vuosisatoja sitten Pohjanlahden yli ui strand, siitä tuli ranta. Sitten. Jotakin tapahtui. Sen jonkin seurauksena meillä on sitten traktori eikä rattori!

Kielenhuolto suosittaa kirjoittamaan ja lausumaan monet vierassanat lyhytvokaalisina (bonus, ameba, kollega), toiset sanat taas pitkävokaalisina (kaliiperi, evoluutio, moduuli). Ohje on kielen elinikään nähden uusi, mutta se hallitaan kirjoitettuna melko hyvin. Mutta suu tottuu hitaammin: äännetään olump…, ölym..., olymppp…, siis olympia. Vääränlainen ääntäminen tuntuu raastavan ihmisten hermoja yhtä paljon kuin koirankakka ja bussikuskin tervehtiminen.

Ikuisen ivailun jälkisauhuja puhallellessa voi pohtia, onko suomalaisilla jotakin häpeiltävää. Ei ole, sillä kaikki vieraiden kielten puhujat ääntävät oppimaansa kieltä äidinkielensä pohjalta. Se on vieraanvoittoisuutta, eikä kukaan muukaan sitä häpeä. Sitä paitsi omaleimaisuus on tyylikästä. Vai kumpi edustaa enemmän meitä: ”kansainvälisesti uskottava” City-Center vai ”kansan paistama” Makkaratalo?

Koska äidinkieli on herkkä kapistus, alkukantaiset tunteet nousevat pintaan myös silloin, kun vierasperäisiä sanoja äänteineen hiukan suomennellaan. Jopa sellaiset ihmiset, jotka vielä eilen väittivät viis veisaavansa äidinkielestään, ovat ensimmäisenä äänessä valittamassa, miten tuo sana kuulostaa typerältä, miten tuo ääntää vammaisesti ja miten tuo ei kerta kaikkiaan osaa kirjoittaa.

Jos curry olisikin karri, se istuisi suomen kirjoitus- ja taivutusjärjestelmään kivuttomammin. Curry on kuitenkin vakiintunut mausteen nimitys ja moni suomalainen on rakastunut siihen tulisesti, joten kumpikin muoto on toki aivan hyväksyttävä. Silti toinen muoto on kuulemma junttimainen.

Nuo vierassanat ovat vielä helppoja, mutta entä jos tekstissä lukee crème fraîche? Pitäisikö tekstin kaikkien nykyisten ja tulevien lukijoiden hallita ranskan fonologia? Siksi onkin sana ranskankerma. Kun tukeudumme suomen kieleen, olemme samalla viivalla ja kikkailu jää vähemmälle.

Olympialaisten ääntämisessä hankaluuksia tuottaa vokaalisoinnun pätemättömyys. Kotoisissa sanoissa ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole o- ja y-äänteitä samassa sanassa. Tämä johtuu vanhoista säännönmukaisuuksista, jotka ovat sittemmin muotoutuneet säännöiksi ja päätyneet kielioppien kellastuneille sivuille. Sääntöjä olisi voitu yhtä hyvin muovailla toiseenkin suuntaan, mutta nyt kävi näin. Ne, jotka nykyään edustavat ääntämiseltään ”aitosuomalaisuutta, joutuvatkin pilkattaviksi.