Tanskaa, norjaa ja ruotsia pidetään eri kielinä, mutta jos puhuu sujuvasti jotakin niistä, Skandinavian-matkailu ei tuota suuria hankaluuksia. Tanskassa ja norjassa on runsaasti sanastollisia yhtäläisyyksiä mutta toisaalta ääntämyksellisiä eroja. Norjassa ja ruotsissa on runsaasti sanastollisia eroja mutta toisaalta ääntämyksellisiä yhtäläisyyksiä. Sekä tanskalainen että ruotsalainen ymmärtävät hyvin norjaa. Toisaalta tanskalainen ymmärtää norjaa paljon paremmin kuin norjalainen tanskaa.

Skandinaaveista heikoin yhteisymmärrys syntyy tanskalaisen ja ruotsalaisen välille ja paras norjalaisen ja ruotsalaisen välille. Nämä ymmärryserot heijastavat historian valtasuhteita: Tanska hallitsi pitkään Norjaa, ja Ruotsi on nykyään Skandinavian vaikutusvaltaisin maa.

Kielen ja murteen rajaviiva on enintään katkoviiva. Kuten huomataan, kielet jaottuvat muistakin kuin kielitieteellisistä syistä. Politiikalla ja muilla sosiaalisilla seikoilla on näppinsä pelissä. Niinpä elää sanonta ”kieli eroaa murteesta siinä, että sillä on armeija”. Murteella ei yleensä ole sanottavasti kirjallisuutta eikä normitettua ja arvostettua pohjaa. Myös suomen kielen eri muodoissa on huomattavia eroja. Viepä umpiraumalainen ja umpisavolainen samaan huoneeseen ja odota metelin tasaantumista.

Ronald Wardhaugh: An Introduction to Sociolinguistics