Muinaisessa Egyptissä arvostettiin melkoisesti kirjureita. Lukutaito olikin nykysuomalaisiin nähden heikko: harvempi kuin joka kolmaskymmenes osasi lukea, saati kirjoittaa. Kirjoitusjärjestelmä ei myöskään ollut helpoimmasta päästä, sillä kieli oli kuvakirjoitusta. Merkkien opiskelu kohti kunnioitettavaa kirjoitustaitoa vaati syvää uppoutumista, joten se tavattiin aloittaa jo varhain. Harjaantumista vaati lisäksi motoriikan kehittäminen – monet kuvamerkit muistuttavat lähes erehdyttävästi toisiaan.

Vaikka merkkejä ei ollut tuhattakaan, niitä oli hankala oppia myös sen vuoksi, että ne pidettiin tarkoituksellisesti mutkikkaina. Hieroglyfejä saatettiin kirjoitella joko vasemmalta oikealle tai oikealta vasemmalle tai sitten ylhäältä alas. Näin pidettiin huolta eliitin valta-asemasta.

Vaikka hohdokasta kirjoittaminen olikin, merkkien piirtelyharjoituksiin ei ollut sopivaa tärvätä arvokasta papyrusta. Harjoitustekstejä jäljennettiin mieluummin arvottomiin ruukun- ja kivenpalasiin. Arkeologit ovatkin löytäneet opiskelijoiden kielivirheitä, mikä ei kuitenkaan ole naurun asia. Opettajat nimittäin saattoivat läksyttää opiskelijoitaan ankarasti. Kullakin kirjurilla oli oma palettinsa ja kynänsä sekä ainakin mustaa ja punaista väriainetta.

Hieroglyfejä tavallisempaa oli niin sanottu hieraattinen kirjoitus, jota hallitsivat sentään hieman useammat. Tuo kirjoitus oli yksinkertaisempaa ja nopeampaa kirjoittaa, ja siksi sitä suosittiin muun muassa hallinnollisissa aiheissa. Uskonnolliseen piiriin se oli sopimatonta. Hieraattinen kirjoitus syntyi, kun hieroglyfejä kopioitiin papyrukselle. Koska kuvien piirtäminen ruokokynällä osoittautui vaikeaksi, kuvamuodot yksinkertaistuivat viivoiksi.

Vasta valmistunut kirjuri ei suinkaan heti yltänyt vallan kahvaan, vaan hänen täytyi nöyrästi jäljentää vähäpätöisempiä tekstejä ja kenties unelmoida hamassa tulevaisuudessa kirjoittavansa merkittäviä uskonnollisia kirjoituksia.

Hieraattista kirjoitusta raapustettiin enimmäkseen papyrukselle ja ruukunsirpaleisiin. Hieroglyfejä puolestaan kirjoitettiin koviin pintoihin, esimerkiksi seiniin, hautakirstuihin ja patsaisiin. Kirjuri ei tosin itse joutunut näkemään kiveen kaivertamisen vaivaa, sillä häntä avustivat lukutaidottomat kivenhakkaajat.

Internetin sähköisen hieroglyfikääntäjän mukaan sana Suomi on muinaisegyptiläisillä kuvakirjoitusmerkeillä ilmaistuna jotain sellaista kuin suu-viiriäisenpoika-viiriäisenpoika-pöllö-ruokolehti. Tsekatkaapa linkki: http://www.quizland.com/hiero.mv.