Jos ei muita sanaluokkia koulun penkillä tule oppineeksi, niin ainakin lukusanat eli numeraalit tunnistaa kuka tahansa. Tai melkein kuka tahansa; sanaluokat osaavat nähtävästi olla kiperiä. Kevään 2009 tekstitaidon kokeita arvostellut sensori kertoi erään kielenanalysointitehtävän vastauksia luettuaan, että abiturientit eivät tunne substantiivia ja adjektiivia. Sen verran usein menivät mokomat sekaisin.

Lukusanoilla ilmaistaan kirjaimellisesti lukumäärää (viisi, miljoona), ja ne täytyy aina voida esittää numerolla. Siksi esimerkiksi sellaiset pyrkyrit kuin pari ja kaikki eivät kuulu lukusanoihin. Ne ovat määrää ilmaisevia pronomineja.

Joitakin sanaluokkia maailman kielistä voi toisinaan olla vaikea erottaa. Vaikkapa juuri substantiivi ja adjektiivi eivät välttämättä muodosta omia erillisiä luokkiaan, vaan ne ilmaistaan yhdessä sanassa, jopa verbin liitteenä. Sanavälit eivät aina ole yhtä selviä kuin meillä suomen kielessä ja useimmissa muissakin tämän mantereen kielissä.

Kieli kuin kieli vaatii kuitenkin edes muutaman lukusanan vastatakseen ihmisen viestintätarpeita. Tämä on havaittu tutkittaessa alkuperäiskansojen lukujärjestelmiä. Alkeellisimmissakin järjestelmissä on vähintään lukusanat yksi, kaksi ja monta. Lisäksi sormilla voidaan näppärästi tarkentaa pikkuisen epätarkkaa montaa. Kulttuurien välillä on eroja, sillä vaihtotalous ja kaupankäynti luonnollisesti kartuttavat lukusanojen tarvetta ja määrää. (Tiede 5/2009)