Tämä on skandinaavinen kertomus ja opetus hankalien vokaalien käytöstä. Ulkomaalaisille tukalia äänteitä ja äänneyhdistelmiä tässä ei ole säästelty, vaikka säästäminen nykyaikana onkin kaikin puolin kunnollista kansalaistoimintaa. Ei muuta kuin skandeja harjoittelemaan.

”Älä rääkkää sitä ökykääkkää!” ärjyi Rynnäs Hämäläiselle. ”En minä rääkkääkään”, ähkäisi äkämystynyt Hämäläinen äkkipäätä. ”Äijänkäppyrällä tässä pelkkänä päämääränä äyskäröidä jääräpäisesti äänimääriä.” Rynnäs tähän ärhäkästi: ”Tässä yhtälössä  syrjään vetäytyvä köyhälistö sekä työväestö vääjäämättä mielletään höperöiksi ötököiksi, eliöstön ällöttävimmiksi ja yököttävimmiksi mössöiksi.”

”Äänestyspäivänä älykkyysosamäärä määrittää, pitääkö öykkäröidä vai ääneti kyyhöttää”, säesti Hämäläinen yllättäen myönnyttelevänä ja älähti täydennystä: ”Pöpelikköön löperöt pörssiyhtiöt, sillä säädetyn sähkölämmön ääressä ylväät ääriryhmät määräävät kylvötyöt – entä äestys? Yksikseskös yskiskelet? Itsekseskös itkeskelet?”

Rynnäs äänteli jälleen yltiöpäisenä, täten jäätelötötterö päässään. ”Äklö tämä tötterö yökylässä päässäni, iätön öljylöytö nestemäisenä hyytelönä!” Pääsisäänkäytävä äkkiä täytetty jääröykkiöistä; sääret syötettynä kyille; yleisö yrittää yllyttää epäjärjestystä ystävänpäivänä; näyttämömiljöö täyttyy yltä päältä höyhenistä. Nyt myönnettävä epäilevänä: ääkköset päättyvät tähän.

Lopetan samalla koko tarinan tähän. Hyvä kertomus täytyy ymmärtää lopettaa ajoissa, huono kertomus vielä selvemmin ajoissa.