Kuka tahansa voi melkein millä alalla tahansa joutua perustelemaan olemassaoloaan. Huom. Kyselijä pitää luonnollisesti itseään tärkeänä ja merkityksellisenä. Häntä voi askarruttaa vaikkapa: Kuka hyötyy perhosten lajimäärityksistä? Millä lailla minun elämääni vaikuttaa uusien planeettojen etsinnät jossakin hornan tuutissa? Miksi verorahoja tärvätään äidinkielen tutkimukseen? Eikö sitä osata jo?

Säilyttääkseni kärsivällisyyteni kertaan sitä, että maailma on monimuotoinen paikka asua. Kaikki tiede ei kiinnosta kaikkia, eikä kukaan ole kiinnostunut kaikesta tieteestä. Koko systeemi (sekä tieteen tekeminen että siihen tutustuminen) rakentuu vapauteen, mikä juuri tekee siitä joustavan ja alati kehittyvän järjestelmän. Ihminen on luonnostaan utelias, joten olisi mieletöntä panna tieteen osaset porrasteiseen tärkeysjärjestykseen, jossa vähemmän tärkeät tutkimuskohteet jäisivät alarappusille odottelemaan tärkeämpien asioiden selviämistä ullakolla.

Jos ”tärkeät” asiat pitäisi ensin saada selviksi, oppisimmeko ikinä esimerkiksi eläimistä, maailmankaikkeudesta tai kielistä mitään? Minusta kaikella tieteenteolla on jokin merkitys, ei välttämättä heti ja suoraan eikä kaikille maailman kansoille, mutta eikö tieteellä ole itseisarvoa?