Eräs maan matonen on tiedustellut, ovatko ääkköset pian vaarassa hävitä suomen kielestä. Olen rauhoitellut kysyjäparkaa, että ainakin minun tulevaisuuden suomi -visiossani ääkköset ovat yhä tallella. Olen perustellut kantaani osoittamalla, miten monissa yhteyksissä a- ja ä- samoin kuin o- ja ö-äänteiden täytyy erottua itsenäisiksi äänteikseen.

Suomessa on kymmeniä tuhansia sanoja, joissa on skandinaavisia kirjaimia ä:tä ja ö:tä. (Sen sijaan å:ta ei esiinny.) Niiden kaikkien olisi jonkin voiman puskemina muututtava takavokaalisiksi, siis a:llisiksi ja o:llisiksi. Siinä voimassa ei tunnu olevan mitään järkeä. Pääministeristä tulisi paaministeri, örkistä tulisi orkki, täytyy olisi taytyy tai jotain vastaavaa. Puhekielessä ä on kyllä lähentynyt a:ta, mutta ääkkösten täydellinen kato vaikuttaa liioitellulta.

Sitä paitsi kuvailevassa kielenkäytössä ääkköset ovat erityinen voimavara. Ajatellaanpa vaikkapa sanoja örveltää ja älämölö. Niissä on niin vahva lataus suomalaista temperamenttia, ettei niitä voi korvata värittömämmillä varianteilla. Varsinkin verbeillä on kokonainen sisarsarja: äristä, örähtää, ärähtää, äristä, ölistä...

Löisin mieluummin seuraavista visioista vetoa:

* Yhdyssanojen erilleen kirjoittaminen yleistyy. Suomen kielessä on itämerensuomalaisista kielistä pisimmät sanat.

* Omistusliitteiden käyttö vähenee. Niillä ei aina ole erityistä funktiota, joten ne alkavat pudota pois.

* Lainasanat lisääntyvät. Suomi on yhä kansainvälisempi, ja se näkyy myös suomen sanastossa.

* Välimerkkisäännöt väljentyvät. Eivät englannin vuoksi, vaan muutenkin normeihin syntynee lisää liikkumatilaa ja tulkinnanvaraa.