Harva tietää, että viittomakieli vastaa ilmaisuvoimaltaan puhuttua kieltä. Viittomakielellä voi kiroilla, paljastaa tunteensa syöverit ja ärsyttää ystävä suunniltaan. Vain taivas tai helvetti on rajana. Harva tietää myöskään sitä, että viittomakieliä on lukuisia. Esimerkiksi suomalainen viittomakieli on syntynyt 1800-luvulla ruotsalaisen viittomakielen pohjalta.

Runsas ilmaisu on mahdollista, koska puhutut ja viitotut kielet ovat peräisin samasta kielikyvystä. Tuo kielikyky on erittäin syvällä ihmisen pääkopassa, sillä se voi reaalistua niin auditiivisesti kuin visuaalisestikin. Siinä missä auditiivisuus on vain yksiulotteista (kuulo), visuaalisuus edustaa neljää ulottuvuutta (pituus, korkeus, leveys sekä aika).

Puhe soljuu yhtenä juovana, kun taas viittomat ottavat 3D-tilan haltuunsa. Viittoja voi viittomisen ohella tehdä ilmeitä ja liikuttaa kehoaan ja näin antaa monipuolista päällekkäistä tietoa. Puhuttujen kielten yksiulotteisella väylällä tarkoitan sitä, ettei ole olennaista, tuleeko ääni vaikkapa korkealta vai matalalta. Siksi puhuvat joutuvat käyttämään taukoja erottimina. Jotkut tosin pystyvät puhumaan tuntikausia tauotta.