Vanki karkaa tyrmästä villissä lännessä ja kaappaa kadulta hevosen. Seriffi ampaisee ratsullaan hänen peräänsä, mutta karkurilla on pieni etumatka. Hetken kuluttua vanki saapuu tienristeykseen. Toinen tie johtaa lähellä sijaitsevaan kylään ja toinen rutikuivalle suola-aavikolle. Aluksi karkuri päättää tietysti pyyhältää kylään, mutta sitten hän tulee toisiin aatoksiin: ”Seriffi arvaa minun menevän kylään.”

Karkuri onkin kääntymässä aavikolle päin, mutta jälleen hän epäröi: ”Entä jos seriffi arvaa, että yritän harhauttaa hänet kylään, ja seuraa minua aavikolle? Menen kylään.” Kääntyessään kylään johtavalle tielle karkuri alkaa taas empiä. ”Koska seriffi on ovela, hän tajuaa, että yritän harhauttaa hänet kylän sijasta aavikolle, mistä hän tajuaa, että menenkin kylään.”

Tiedon tasot porrastuvat ikuisuuksiin, ja ripeä seriffi ennättää pidättää filosofiaan juuttuneen vankikarkurin. – Filosofisesti ajatellen vanki häviää, jos hän aliarvioi seriffiä yhdenkin tällaisen tason verran. Toisin sanoen karkuri jää kiinni, jos seriffi on yhden tason häntä älykkäämpi tai sitten kaksi tasoa tyhmempi.