Verkossa liikkuu perättömiä huhuja siitä, mitä Kielitoimisto on milloinkin hyväksynyt tai ehdottanut kirjakieleen. Yksi huhu koskee verbi-ilmauksen alkaa tekemään hyväksyntää kirjakielessä. Alkaa tekemään -muoto rasittaa piinallisesti joidenkin ihmisten kielikorvia, ja, tämä vain pahenee, ilmaus on alhaisuudessaan kuulemma "täysin kielenvastainen" ja "ruma".
Näin ei kuitenkaan voi olla. Murteissa alkaa tekemään -muoto on erityisesti länsimurteissa vahvasti elinvoimainen, valittavat säännöttelijät mitä hyvänsä. Murteistahan koko kirjakieli rakentuu, ja ne ovat elävän kielenkäytön loputon varanto, jota ei sovi vähätellä. Jos kirjakieli sitä paitsi etääntyy liiaksi puhekielestä, kirjakielen olemassaolo toimivana yhteydenpitovälineenä alkaa olla vaakalaudalla.
Perspektiiviä antaa myös tieto historiasta: alkaa tekemään on ollut käytössä jo vuoden 1642 Raamatussa, siis sen ajan arvostetussa kirjakielessä. Alkaa tehdä tuli normiksi vasta 1800-luvulla. Tuolla vuosisadalla vallitsi ns. murteiden taistelu, jonka tiimellyksessä itämurteista kahmaistiin alkaa tehdä vanhan läntisen alkaa tekemään -muodon rinnalle ja ohi. Kyseessä on siis kaikin puolin sopimus, tietoinen päätös kirjakielen ilmausreservistä, ei mikään kielellisen paremmuuden mittari.
Molemmat muodot elävät ihmisten puheessa – vailla kommunikointiongelmia – joten normille ei käytännössä ole mitään tarvetta. Yhtä lailla kielenhuolto olisi aikoinaan voinut puuttua vaikkapa ehtiä tehdä- ja ehtiä tekemään -muotoihin ja luoda samanlaisen paremmuusasettelun. Nykytilanteeseen ovat kuitenkin kaikki tyytyväisiä. Kummallakin ehtiä-verbin täydennyksellä on näet paikkansa ja sävynsä monimuotoisessa suomen kielessä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.