Vierassanat ovat tuoreehkoja tulokkaita, summerinpainelijoita suomen kielen portilla. Joillekin sanoille ei kulkulupaa lainkaan myönnetä, toiset tepastelevat sisään kuuliaisen hitaasti mutta varmasti (esim. absoluuttinen), kun taas toiset vikkelästi kipitellen (bakteeri, joka söi kärkyn) – jotkin jopa häikäilemättä, ikään kuin muurin yli loikkien ja kilpailijoita hyväksymättä (handsfree).

Suomen kielessä erityistä portinvartijan tointa ei ole, vaan ympäristön suhtautuminen ja muu kotoutuminen ratkaisevat tulijan kelpoisuuden. Totunnainen esimerkki toisesta mallista on ranskan kieli, jossa kielelliset epäranskalaisuudet karkotetaan sakon uhalla. Edes mainoksissa ei suvaita vierassanoja, mikä suomeen siirrettynä saisi copywriterit hätäännyksiin.

Yksittäisen sanan kehityskulun voi havaita jogurtista. Kun tuote saapui suomen kielen portille, se tunnettiin nimityksellä youghurt, jolloin kyseessä oli sitaattilaina eli täysin alkukielen mukainen muoto. Kulkuluvan saatuaan maitotuotteen nimitykseksi muuntui helpompi ja kotoisampi jogurtti, joka on erikoislaina. Sen sana-asua on jo mukautettu suomen oikeinkirjoitukseen. Koska tuote on viihtynyt ja kotoutunut hyvin, se käy vieläkin kotoisammaksi. Moisesta on alkanut kehkeytyä yleislaina, jukurtti, jossa ei enää ole vierasperäisiä äänteitä. Kansalaisuus saavutettu.