Jokainen maailmassa ymmärtää englantia.” ”Kun englannin hallitsee, mikään ei ole esteenä.” ”Kansainvälisessä maailmassa muut kielet ovat yhdentekeviä.” Fraaseja, fraaseja.  Vuodenvaihteessa aloittanut Itä-Suomen yliopisto päätti toden teolla panna täytäntöön nämä fraasit, kun tiedotusvälineissä levisi rehtorien puhe suuren mitan kansainvälisyysmaniasta. Englanti tulkoon ajan mittaan yliopiston pääkieleksi, hiio-hoi! Olen mielestäni humoristi, mutta rajansa on vitseilläkin.

Mihin katosi selväjärkisyys? Tavallinen suomalainen korkeakouluopiskelija valmistuu ammattiin (opettaja, juristi, eläinlääkäri, psykologi, historioitsija…), jossa pääkieli on suomi ja jossa olennaisinta on hallita ymmärrettävä suomen kieli. Tutkimus kuuluu aivan eri kategoriaan: sitä harjoitetaan tutkijoiden kesken koko maailman käsittävässä tiedeyhteisössä, jolloin siteerauksen ja viestinnän kannalta on varmasti eduksi kansainvälisten kielten käyttö. Mutta kaikista ei suinkaan tule tutkijoita! Sehän olisi katastrofi.

Tämä maa tarvitsee eri alojen asiantuntijoita palvelemaan tavallisia ihmisiä kysymyksissä, joissa englannin ja muiden vieraiden kielten tarve on rehellisesti sanottuna äidinkieltä huomattavasti vähäisempi. Opettajan on selitettävä oppinsa maantiedosta selväksi suomeksi (muuten oppilaat eivät ymmärrä), psykologin on keskusteltava ongelmista selväksi suomeksi (muuten potilaat eivät ymmärrä), lakimiehen on argumentoitava selväksi suomeksi (muuten asiakkaat eivät ymmärrä), eläinlääkärin on tehtävä lemmikin vaivoista selkoa selväksi suomeksi (muuten omistajat eivät ymmärrä). Eikä lista tähän pääty.

Englannin painotus on helppo nähdä kielipoliittisena kannanottona. Jos vaikkapa biologit saavat kaiken opetuksensa vieraalla kielellä, he eivät enää osaa selittää asioita suomeksi – toisin sanoen kielellä, jota ainakin yhdeksän kymmenestä Suomen kansalaisesta puhuu. Tällöin tuo oppimaton, englantia heikommin taitava rahvas jää tiedosta ulkopuolelle, ja tieteestä muovautuu eliitin nurkkakunta. Siitä ei olekaan enää pitkä aika eliitin alakouluille, joihin varakkaiden vanhempien muksut sijoitetaan ”onnellisina” englantia oppimaan, kun köyhät jäävät normaaliin peruskouluun harjaantumaan omassa äidinkielessään.

Miksei propagandaliemessä maustettu yliopistohienosto ymmärrä penkoa historian roskatynnyriä? Tällaisesta politiikasta ja sen haitallisuudesta on historiassa esimerkkejä vaikka millä mitalla.