Verbin perusmuoto, kaikkien sanakirjojen hakusanamuoto, kuuluu verbille kuin nenä päähän. Niin luulisi. Mikään ei kuitenkaan ole kielessä selviö. Kielitoimiston sanakirjassa on hiukan yli kymmenen verbiä, joilta perusmuoto uupuu. Jotkin niistä ovat selvästi harvinaisia, mutta on joukossa tuttujakin tyyppejä: kutiaa, erkanee, korkenee, lienee.

Näistä erityisesti kutiaa herättää vähän väliä suurenmoista kiinnostusta, ainakin jos on nettifoorumeihin uskominen. Kaikista keskustelijoiden ehdotuksista yleisin "kadonnut perusmuoto" lienee kudita. Vakiintuneena sitäkään ei voi pitää, joten virke on kirjakielessä muotoiltava toisin, jos lauseessa perusmuotoa pitäisi käyttää. Kutiaa-verbi on myös sikäli vastarannan kiiski, ettei siitä käytetä lainkaan menneen ajan muotoja.

Verbi erkanee on miltei synonyyminen verbin erkaantua kanssa, mutta taivutus paljastaa eron: hän erkani – hän erkaantui; hän erkanisi – hän erkaantuisi. Korkenee on yhtä kuin tulla korkeaksi tai korkeammaksi. Lienee-verbiä käytetään vain potentiaalissa: asia lienee selvä (= asia on kai selvä), lienet kuullut (= olet ehkä kuullut).