Jos kädetön ihminen valmistaa jaloillaan savityön, voiko sitä myydä käsityönä?

Käsityö on käsin tai käsityökaluin tehty tuote. Niinpä jaloilla tehty tuote ei voi kuulua käsitteen piiriin. Valtaosan motorisesta, ei-automatisoidusta työskentelystä ihminen tekeekin käsin. Tyypillisiä käsityöammatteja ovat räätäli, seppä ja kirvesmies; harrastuksia ovat vaikkapa ompelu, virkkaus ja huovutus.

Toisaalta sanojen merkitykset usein laajenevat. Nykykielessä esimerkiksi sanan häät merkitys on avartunut rekisteröityjen parisuhteiden myötä. Määritelmäksi ei enää riitä ”juhla avioliittoon vihittäessä”, koska avioliitto kattaa vain miehen ja naisen yhteisen taipaleen.

On kylläkin olemassa taidetta ilman käsiä, jossa vammaiset harjoittavat luovuutta jalkojaan tai suutaan käyttäen. Jos heidän tuotoksensa eivät ole käsitöitä, mitä sitten? Tähän tarpeeseen pitäisi luoda oma sanansa – jalkatyö on kuitenkin varattu, sillä se tarkoittaa varsinkin urheilukielessä jalkojen työskentelyä, jalkaliikkeitä. Tällöin puhutaan esimerkiksi nyrkkeilijän jalkatyöstä.

Harvinaisille käsitteille ei välttämättä koskaan synny omaa sanaansa, joten käsityön käsite on jaloilla taiteiltaessa korvattava jotenkin toisin, todennäköisesti pidemmin. Tai sitten vain puhutaan huoleti käsityöstä, vaikka saattaisi olla marginaalinen mahdollisuus tulla moitituksi harhauttavasta myynnistä. Yksiselitteistä vastausta tähän haastavaan IRC-kysymykseen on vaikea antaa.

Mainittakoon vielä kuriositeettina, että ihmisen monikäyttöiset kädet antavat käsityö-ilmaukselle pohjan myös monissa lähikielissä: handicraft (englanti), konsthantverk (ruotsi) ja Handwerk (saksa). Sanat artisanat (ranska) ja artesanía (espanja) on muodostettu erillisestä kantasanasta. Suomessa artesaanista puhutaan lähinnä käsi- ja taideteollisuusalan yhteydessä.

Jk. Tähän kirjoitukseen on viitattu Helsingin kaupunginkirjaston tietohuoltoaseman vastauksessa.